25. maaliskuuta 2013

Somewhere weakness is our strength

Kaikki vanhat lukijat luultavasti suurin piirtein tietää minkälainen tyyppi mä oon, ainakin sen millä lailla tykkään pukeutua, miten mä vietän mun aikaa ja mitä tykkään syödä. Niin kuin varmaan huomaatte, nyt täällä puhaltaa uudet tuulet. Ehkä oli jo aikakin.

Aloin kirjoittamaan blogia vuoden 2009 syksyllä, olin just aloittanut ysiluokan ja opetellu kihartamaan hiukset. Olin just päättänyt, että nyt mun elämästä tulee erilainen kun ennen. Olin aloittanut kahvin juonnin, suhteessa puoli kuppia kahvia ja toinen puolikas maitoa, kolme palaa sokeria.
 photo flyinghair2_zps45cd53e4.jpg

Voin mä kertoa itsestäni jotain, mitä ette  tiedä tai ole välttämättä tulleet ajatelleeksi.

Olen syksyihminen, putoilevat lehdet ruskan väreissä saa mut tuntemaan itseni surulliseksi ja iloiseksi yhtä aikaa, liitän aina kaikkiin elämän erityisiin päiviin jonkun biisin ja jälkeenpäin kuunnellessa voi melkein tuntea elävänsä ne hetket uudestaan, en tingi yöunistani, 11-vuotiaana uin aina mun parhaan kaverin kanssa meidän mökin laiturilta siihen läheiseen saareen ja me käytiin aina katsomassa lokkien pesiä siellä, kangaskassissa on paras kantaa tavaroita, korvaisin kaikki matikan kurssit vaikka ruotsilla jos mahdollista, aina kun luulen olevani taiteellinen niin jälkeenpäin huomaankin että oon ollu just niin tekotaiteellinen, en jaksa hirveesti enää hävetä itseäni, luulin pitkään että etuhiukset on ainoa oikea ratkaisu ja nyt oon huomannu että ei välttämättä, haluan selvittää mun oman elämänfilosofiani ja sen teen. Ja nykyään juon kahvini ihan vaan lorauksella maitoa.

 photo flyinghair_zpsf8dcd58c.jpg

Mites te, juotteko kahvia ollenkaan?

3 kommenttia:

Avaa sydäntäsi, olen kuulolla!