Olen ajatellut monesti, että mä en ole sitä kohderyhmää joille ne angstiset biisit menetetystä rakkaudesta tai elämän kurjuudesta on suunnattu, mutta kyllä mä varmaan pohjimmiltani olen. Mutta ei hätää, pystyn samaistumaan myös iloiseen indiepoppiin, jota näin keväisin tekee mieli kuunnella. Toivon että lenkkipolut ovat tyhjillään kun aurinko paistaa ja mä tanssin pitkin katuja.
PS
Tämä on hyvä
Voi Viivi ♥
VastaaPoistaMulle tulee aina ja edelleen paha ja haikee mieli Antti Tuiskun Hyökyaallosta. Ei siks että se ois musta huono biisi tai surullinen itsessään, siinähän lauletaan rakkauden syttymisestä. Itselle se vaan sattu olee yli kaks vuotta sitten eka biisi, jonka kuulin eron jälkeen, seuraavana aamuna. "Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan" sai ihan uuden merkityksen silloin.
Musta tää uus blogi on ihana, ja sinä itse olet ihana :) Ja sä kyllä tanssit pitkin katuja, varmasti!
Noora: Ihanasti sanottu, pakko oli pistää Hyökyaalto soimaan ja vähän herkistellä. Kiitos kannustavasta kommentista :)
VastaaPoista