Oon käyttänyt näinä päivinä laittoman monta tuntia elämästäni youtubea selaten, melkein luulen tuntevani kaikki ne vlogaajat. Kävin juomassa pillimehua aurinkoisella paikalla ja mieleni teki oikaista järven yli kotiin. Heräsin eilen aamulla ilman laukkua, mutta onneksi se olikin turvassa. Eilen ahmin Gaarderin Sofian Maailmaa monta tuntia samalla kun hautauduin peiton alle.
Suunnitteilla olisi tumblrin innoittama money jar, johon voisin laittaa valuuttaa tulevia koitoksia varten. Oon aina ollut sitä mieltä, että pitää säästää vaikka ei olisi vielä varma mitä varten. Konserttilippuja, huomista, kahvia, sormuksia, maailmanympärysmatkaa tai autoa. Pienenä mulla oli sellainen kärpäsen kokoinen muistivihko, jonka ensimmäisellä sivulla luki ''velat''. Senttien tarkkuudella kirjasin ylös perittäväni, voisin ottaa saman käytännön tavaksi uudelleen.
30. maaliskuuta 2013
28. maaliskuuta 2013
Let's get lost
Haluan saada kylmiä väreitä, mutta en niitä huonoja vaan niitä ihania.
Haluan nukahtaa ja nähdä sellaista unta josta en halua herätä, mutta sitten kun herään niin haluan sen tapahtuvan putoamatta sängystä.
Haluan aloittaa lauseen ja löytää hänet kuka lopettaa sen mun puolesta niihin sanoihin.
Tiedän, että tylsä jutut pitää tehdä ennen niitä mukavia.
Tiedän, että ilman pahaa ei voisi olla hyvääkään (välillä sitä ei vaan muista).
Tiedän, että koskaan ei voi olla varma mistään, mutta ehkä se pitää vain hyväksyä ja antaa asian olla. Uskon, että katson vielä tähän päivään ja toivon että voisin kertoa itselleni ettei ole syytä huoleen.
Tiedän, että koskaan ei voi olla varma mistään, mutta ehkä se pitää vain hyväksyä ja antaa asian olla. Uskon, että katson vielä tähän päivään ja toivon että voisin kertoa itselleni ettei ole syytä huoleen.
Uskon, että puun kaatumisesta kuuluu ääni vaikka kukaan ei olisikaan kuulemassa.
Toivon joskus olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Toivon kaikkien löytävän etsimänsä ja jos ei tiedä mitä etsiä niin löytävänsä ensin sen.
Toivon näkeväni unta kun katson ikkunasta ulos ja siellä sataa taas lunta.
PS Sain jo ne ihanat kylmät väreet
25. maaliskuuta 2013
Somewhere weakness is our strength
Kaikki vanhat lukijat luultavasti suurin piirtein tietää minkälainen tyyppi mä oon, ainakin sen millä lailla tykkään pukeutua, miten mä vietän mun aikaa ja mitä tykkään syödä. Niin kuin varmaan huomaatte, nyt täällä puhaltaa uudet tuulet. Ehkä oli jo aikakin.
Aloin kirjoittamaan blogia vuoden 2009 syksyllä, olin just aloittanut ysiluokan ja opetellu kihartamaan hiukset. Olin just päättänyt, että nyt mun elämästä tulee erilainen kun ennen. Olin aloittanut kahvin juonnin, suhteessa puoli kuppia kahvia ja toinen puolikas maitoa, kolme palaa sokeria.
Voin mä kertoa itsestäni jotain, mitä ette tiedä tai ole välttämättä tulleet ajatelleeksi.
Olen syksyihminen, putoilevat lehdet ruskan väreissä saa mut tuntemaan itseni surulliseksi ja iloiseksi yhtä aikaa, liitän aina kaikkiin elämän erityisiin päiviin jonkun biisin ja jälkeenpäin kuunnellessa voi melkein tuntea elävänsä ne hetket uudestaan, en tingi yöunistani, 11-vuotiaana uin aina mun parhaan kaverin kanssa meidän mökin laiturilta siihen läheiseen saareen ja me käytiin aina katsomassa lokkien pesiä siellä, kangaskassissa on paras kantaa tavaroita, korvaisin kaikki matikan kurssit vaikka ruotsilla jos mahdollista, aina kun luulen olevani taiteellinen niin jälkeenpäin huomaankin että oon ollu just niin tekotaiteellinen, en jaksa hirveesti enää hävetä itseäni, luulin pitkään että etuhiukset on ainoa oikea ratkaisu ja nyt oon huomannu että ei välttämättä, haluan selvittää mun oman elämänfilosofiani ja sen teen. Ja nykyään juon kahvini ihan vaan lorauksella maitoa.
Mites te, juotteko kahvia ollenkaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)