There are many things that I would like to say to you but I don't know how

Kiitos
äiti, Paramore, 6B ja sen opettaja, bussikuskit, naapurit, uimaopettaja, Laura, se jota ikävöin, lempibloggaaja, it-luokka, entinen, tuleva, kummitäti, Marilyn Kaye, Horatio, Harry Potter, Carrie Bradshaw, sinä joka lainasit sänkyäsi, Mandela, Shakespeare, Aku Ankka, nettikaveri, joulupukki, poika linjalta 23, Marcianon veljekset, inspiraation lähteeni, Tumblrin perustaja, minä itse, minuun uskoneet ihmiset, ilkeät anonyymit jotka eivät lannistaneet vaan vahvistivat, juoman tarjonneet, kädestä pitäneet, uudet tuttavuudet, aina elämässäni mukana olleet, neuvoa antaneet, Nuuskamuikkunen, Aristoteles, Hayley Williams, sinä ovea auki pitänyt, rahaa lainanneet ja se jonka unohdin listata.

Aallot saa kuljettaa mut mihin vaan, lähden mukaan vaikka paikkaan tuntemattomaan

Kesämekko päällä on kiva olla vaikka paras luomiväripaletti murskautuisikin miljoonaan osaan. Jos löytää korviksiin sopivan kynsilakan niin voiko sen jättää ostamatta? Vastaus: ei voi ja sama kynsilakka pitää ostaa seuraavana päivänä vielä toisessa värissäkin. Vinkiksi kaikille: soodavedestä tulee parempaa kun lisää sitruunaa joukkoon.

Kukat on kivoja ja mä olenkin melkoisen innostunut niistä. Päässä, lasissa, kimppuna, maljakossa... Vielä en kuitenkaan ole niitä syömään alkanut, kiinalaista sen sijaan. Vaaleanpunainen on jo haalistunut hiuksista, ajattelin vaihtaa luonnollisempaan lakkiaisia ajatellen.

Alkukesän suunnitelmat menivät uusiksi, pitää varmaan ottaa talven puolella tehty summer 2013 -kirjekuori esille ja avata se. Näinköhän löydän mitään vastauksia sieltäkään. Enhän mä löydä niitä ajatuksista, biisien lyriikoista, vanhoista valokuvista tai kirjojen sivuiltakaan.

I'm a book half unread

Mulla olisi uusi kirja, josta en tiedä yhtään mitään. Täysin kansikuvan perusteella mukaan napattu (duunista Savon Sanomilta), on niin hellyyttävä ja söpö. Onko joku lukenut, kertokaahan mielipiteitä? Lukeminen on kivaa ja kirjalista vaan kasvaa kasvamistaan. Pääsenköhän koko kesänä tuonkaan teoksen kimppuun.

Kukkapanta on omin kätösin askarreltu, olen ylpeä että sain kerrankin jotain aikaiseksi. Kolme hurraahuutoa omalle itselleni. Onko joku muukin mennyt sekaisin kesästä?

And these little things define you forever, forever

Olen pitkästä aikaa joutunut tekemään listan muistettavista asioista ja silti tuntuu että asiat vain liukuvat pois mun päästä. Päivämäärien ja muiden pakollisten asioiden sijasta mieleen tulee kaikkea epäolennaista. Kauniiden biisien lyriikat ja kevään kukkien tuoksu valtaavat mun mielen ihan huomaamatta ja yhtä äkkiä huomaankin antavani asiakkaalle väärin takaisin.

Kodaline - High Hopes
Bastille - Bad Blood
Justin Timberlake - Mirrors

Ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti

Parin viikon takaisia otoksia Tampereelta kun olin Nellyn hellässä huomassa ja käytiin vikana päivänä värjöttelemässä laiturilla. Hassua että kahteen postaukseen peräkkäin tulee laiturikuvia, onkohan se jokin enne mun elämässä. Pitääkö mun nyt vältellä vai etsiä niitä?

Tämän päivän eettiset kysymykset ovat: Onko soveliasta juoda viinipullo jos seuraavana päivänä roolisi on asiakaspalvelija, saako syödä hyvää ruoka vaikka ravintoarvot eivät ole sopivat ja tuleeko musta paha ihminen jos livistän ongelmatilanteesta ottamatta vastuuta?

PS Nelly, mikä ton vesialueen nimi olikaan?

Cross walks and crossed hearts and hope-to-dies

Rohkaisin mieleni ehdottaessani kuvaushetkeä Pauliinalle ja kyllä kannatti! Ei ole hetkeen noin hienoa tukkaa näkynyt, mun vaaleanpunainenkin kalpenee kyllä tuon unelmalilan varjossa.

Uimarannalla ei ollut ketään vaikka aurinko lämmitti laituria aivan suoraan ja mietin vain, että kuinka uskottavalle voi näyttää kaksi pastellipäätä kuljeskelemassa ympäri keskustaa. Jäätelökioskin ylihinnoiteltu ja laimea mehujäätelökin maistuu hyvältä kivassa seurassa, varsinkin jos se on kesän ensimmäinen.

Näitä kuvia ottaessa mä olin varma kesästä, mutta tänään kaatosateessa ajellessa jouduin melkein perumaan sanani. Toisaalta, en voi olla varma oliko kaatosade olemassa vain sisälläni.

Love is a force of nature

Pidemmän aikaa päässäni on pyörinyt postaus katsomistani elokuvista, jotka olen todennut koskettaviksi, pysäyttäviksi, kauniiksi tai muuten vaan hyviksi. En valinnut tähän kuin muutaman, jotka kaikki mielestäni jollain tavalla sopivat samaan postaukseen. Kaikissa näissä elokuvissa on teemana (tai ainakin yhtenä teemoista) rakkaus, jokaisella leffassa omalla tavallaan käsiteltynä. Rakkaus onkin niin monisäikeinen asia, että siitä saakin tehtyä jos jonkinlaista pätkää. Aloitetaan.

Vicky Cristina Barcelona Tässä on elokuva jota mä rakastan. Tää on niin kaunista katseltavaa, kauniita naisia päärooleissa sekä upea ja yhteensointuva värimaailmakin läpi elokuvan. Vicky ja Cristina ovat ystävyksiä jotka lähtee viettämään kesää Barceloonaan ja tapaavat siellä sielukkaan taiteilijan nimeltä Juan Antonio. Tumma ja tulinen Juan kiinnostuu molemmista naisista ja pakkaa sekoittaa vielä kolmaskin leidi, Juan Antonion kipakka (=mielenvikainen) ex-vaimo Maria Elena. Elokuvan edetessä Cristina ajautuu keskelle keskenjäänyttä parisuhdetta toimiessaan Juanin ja Maria Elenan ''puuttuvana palasena''.

Tässä leffassa on niin käsinkosketeltavaa intohimoa ja rakkautta että ihan sydän pakahtuu! Aina kun katson tämän elokuvan mun tekisi mieli lähteä juomaan punaviiniä Espanjan auringon alle ja löytää itseni samanlaisesta seikkailusta johon Cristina joutuu. Tai pääsee.

Maria Elena: Only unfulfilled love can be romantic.

Brokeback Mountain

Voi kielletty rakkaus! Texasiin 1960-80 -luvuille sijoittuva elokuva alkaa siitä kun kaksi nuorukaista, Ennis Del Mar ja Jack Twist lähtevät paimentamaan kesäksi lampaita Brokeback Mountainille. Mulle tulee oikeasti kylmä kun katson niitä jylhiä vuorimaisemia joita tossa leffassa näkyy. Huikeita. Pojilla ei ole vuorilla muita seuraa kuin toisensa ja huomaamatta välit alkavat lämmetä ja lempi leiskuu. Kesän päätyttyä tiet eroavat ja kumpikin perustaa oman perheensä muualle. Tätä leffaa katsoessa mä en vaan voi pidätellä itkua, kaipaus ja ahdinko tulee ruudun läpi.

Ledgerin ja Gyllenhaalin näyttelijäsuoritukset on sairaan hyviä, molemmat onnistuvat näyttelemään ulkoa päin kovia mutta sisältä niin herkkiä miehiä. Ihana ajatus, että kahden ihmisen välinen rakkaus kestää vuosikymmeniä välimatkasta huolimatta. Loppu on niin raastavan surullinen, että siinä vaiheessa kyyneleet vaan valuu ja koko vartalo tärisee, en kuitenkaan aio spoilata jos joku ei ole nähnyt.

Jack Twist: I don't care if you're moving slow or fast, as long as it's in my direction.

The Lovely Bones

Elokuva on kokonaisuudessaan hyvin erilainen kuin monet muut katsomani. Tätä leffaa pitää seurata tarkkaan pysyäkseen kärryillä koska tää on niin moniulotteinen. Päähenkilönä on  14-vuotias suloinen Susie Salmon, joka murhataan. Susie tavallaan ''kertoo'' oman tarinansa tän elokuvan kautta, joka on mun mielestä mielenkiintoinen näkökulma. Mukana menossa on Susien perhe, ihastus Ray joka kävi samaa koulua Susien kanssa ja Holly jonka Susie tapaa taivaassa. Naapurissa asuva George on myös avainhenkilö tapahtumien keskellä, mutta enempää en viitsi paljastaa! Moniulotteisuudella tarkoitan sitä, että välillä leffassa ollaan Salmoneiden kotona tai koulussa, toisessa hetkessä taas taivaassa. Todellisuudet menee ristiin siistillä tavalla.

Susie Salmon: I wasn't lost, of frozen, or gone... I was alive; I was alive in my own perfect world.

Remember Me

Rakkaustarina tämäkin. Tyler ja Ally asuvat molemmat New Yorkissa ja mutkien kautta rakastuvat toisiinsa. Allya ja Tyleria yhdistää läheisen menettäminen, sillä Allyn äiti murhattiin hänen itse ollessaan pieni tyttö ja Tylerin veli Michael on tehnyt aiemmin itsemurhan. Sen vuoksi hänellä on kylmät välit isänsä kanssa. Elokuvan edetessä pari ehtii riitaantua ja sopiakin. Tyler joutuu hankaluuksiin puolustaessaan suloista pikkusiskoaan koulukiusaamiselta, väkivaltaisen käytöksensä vuoksi. Tämän kautta hänen välinsä isänsä kanssa parantuvat ja asiat näyttävät pitkästä aikaa järjestyvän ja ongelmien vyyhti alkaa aueta.
Juuri onnen kääntyessä tapahtuukin kamalia, nää on just näitä kylmät väreet ja pysähtynyt fiilis koko loppuillaksi. Lopussa myös selviää, että tapahtumat sijoittuvat syyskuun 11. päivän terroritekoihin ja WTC:ssa alkaa tapahtua, tarina saa tavallaan vielä ihan uuden merkityksen.

Tyler Hawking: If you could hear me, I would say our fingerprints don't fade from the lives we've touched.

Onko kukaan lukijoista nähnyt näitä elokuvia? Jakakaa mielipiteenne!
Nyt pyydän myös kaikkia suosittelemaan jotain samantyylistä elokuvaa kuin nämä/joku näistä,
tai muuten vaan omaa suosikkielokuvaa joka herättää ajatuksia ja tunteita sekä saa aikaan kylmiä väreitä.

Jos on ruma sielu niin kauniit silmät ei auta

Vapun kunniaksi piti keksiä jotain spesiaalia hiuksiin ja tässä sitä nyt ollaan. En osaa päättää jätänkö tämän vain toukokuun ensimmäisen päivän juhlan kampaukseksi vai alanko ylläpitämään, first world problems.

Vapputukan myötä aloin miettimään vaaleanpunaisia asioita elämässäni ja keksinkin muutaman: huoneeni seinät, huulirasva, kynnet, syntymäpäiväkortti seinälläni, aurinkolasit Espanjasta, kissan tassut, strösselit keittiön kaapissa, juhlamekko vaatetangolla, Aalto-malja, matkamuisto Kanarialta, hajuvesi, Roosa-nauha ja unisukat.

Entäs teidän oman elämän hattaran väriset asiat?
kuvat: Mikko